
Onko peliriippuvuus todellista? Oireet, tiede ja mistä apua
Jean Willame
Tiivistä tekoälyllä
Tarvitsetko apua nyt?
Lyhyt vastaus
Kyllä – digipeliriippuvuus on todellinen ilmiö. Riippuvuuden kategorisointi pelien kohdalla on kuitenkin vielä haastavaa, joten puhumme usein riippuvuutta aiheuttavasta käyttäytymisestä.
Maailman terveysjärjestö (WHO) hyväksyi vuonna 2019 digipeliriippuvuuden (Gaming Disorder) kansainväliseen tautiluokitukseen (ICD-11). Se määritellään pelaamismalliksi, jossa:
- Menetät hallinnan siitä, milloin ja kuinka paljon pelaat
- Asetat pelaamisen oikean elämän edelle (koulu, työt, terveys, ihmissuhteet)
- Jatkat pelaamista selkeistä haitoista huolimatta
Tämän käyttäytymismallin on kestettävä vähintään 12 kuukautta ja aiheutettava vakavia ongelmia elämässäsi, jotta se luokitellaan sairaudeksi.
Eli: runsas pelaaminen, pelien rakastaminen tai niiden jatkuva ajattelu ei automaattisesti tarkoita, että olet riippuvainen. Tutkijat ovat hyvin varovaisia siinä, etteivät he leimaisi normaalia pelaamista sairaudeksi.
Syvennytään kuitenkin tähän artikkeliin, joka auttaa sinua ymmärtämään, oletko oikeasti koukussa tai riskiryhmässä 👇

Mitä "digipeliriippuvuus" oikeasti tarkoittaa
Terveysjärjestöt ja lääkärit etsivät yleensä kolmea keskeistä merkkiä:
- Heikentynyt hallinta
- Lupaat pelata "vain yhden pelin", ja yhtäkkiä kello on neljä aamuyöllä.
- Olet yrittänyt vähentää useita kertoja, mutta se ei koskaan onnistu pysyvästi.
- Pelaaminen menee melkein kaiken muun edelle
- Jätät säännöllisesti väliin unet, ateriat, koulun, työt tai sosiaaliset menot pelataksesi.
- Muut harrastukset jäävät pikkuhiljaa pois; peleistä tulee tärkein selviytymiskeinosi.
- Jatkat pelaamista, vaikka elämäsi menee huonompaan suuntaan
- Arvosanat laskevat, ihmissuhteet rakoilevat, terveytesi kärsii... ja silti et pysty lopettamaan.
Kun nämä kolme merkkiä esiintyvät yhdessä ja ovat jatkuneet jo jonkin aikaa, ammattilaiset alkavat puhua "digipeliriippuvuudesta" tai "pelihäiriöstä".
Mitä peliriippuvuus ei ole
Pitääksemme jalat maassa:
- Ei: peleistä nauttimista, päivittäistä pelaamista tai intohimoista suhtautumista niihin
- Ei: pelimaailmaan uppoutumista tai ajantajun satunnaista menettämistä
- Ei: pelien käyttämistä joskus rentoutumiseen tai stressaavan päivän nollaamiseen
Monet varhaiset tutkimustyökalut luokittelivat vahingossa normaalit asiat – kuten onnellisuuden tunteen pelatessa, seuraavan pelikerran odottamisen tai pelien käytön stressin purkamiseen – "riippuvuudeksi".
Nykyaikaiset määritelmät keskittyvät todelliseen haittaan ja hallinnan menetykseen, eivät pelkkään runsaaseen käyttöön.
Videopeliriippuvuuden yleiset oireet
Sinulla ei tarvitse olla jokaista oiretta tältä listalta, mutta jos useampi kohta tuntuu kovin tutulta, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.
1. Muutokset käytöksessä
- Pelaaminen venyy suunniteltua pidemmäksi, melkein joka kerta
- Toistuvat epäonnistumiset vähentämisessä tai lopettamisessa
- Valehtelu perheelle/kumppanille pelaamisen määrästä
- Koulun, töiden tai tärkeiden velvollisuuksien laiminlyönti pelaamisen takia
- Valvominen myöhään pelatessa ja vaikeudet selviytyä seuraavasta päivästä
2. Tunne-elämän ja mielen merkit
- Levottomuus, ärtyneisyys tai alakulo, kun et pääse pelaamaan
- Pelien, strategioiden tai "lootin" (saaliin) jatkuva miettiminen ollessasi offline-tilassa
- Pelaamisen käyttäminen ensisijaisena keinona käsitellä stressiä, surua, ahdistusta tai tylsyyttä
- Kiinnostuksen menettäminen offline-harrastuksiin tai ihmisiin, joista ennen välitit
3. Vaikutukset elämään
- Arvosanojen tai työsuoritusten heikkeneminen
- Riidat vanhempien, kumppanin tai ystävien kanssa pelaamisesta
- Fyysiset terveysongelmat: päänsäryt, silmien rasitus, painon nousu/lasku, univaikeudet
- Rahaongelmat pelinsisäisten ostojen, yllätyslaatikoiden (loot boxes) tai tilausmaksujen takia
Muista: ratkaisevaa on hallinnan menetyksen ja jatkuvien haittojen yhdistelmä.

Kuinka yleistä peliriippuvuus on?
Tiesitkö, että 3,32 miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti pelaa videopelejä?
Suurin osa pelaajista, jopa aktiivisista, ei täytä sairauden kriteerejä.
Tutkimukset, joissa käytetään tiukempia, kliinisiä määritelmiä, toteavat tyypillisesti, että 1–3 % pelaajista osoittaa merkkejä digipeliriippuvuudesta tai internet-pelihäiriöstä, riippuen maasta ja käytetyistä menetelmistä.
Kyse ei siis ole kaikista, eikä kyseessä ole moraalipaniikki. Kuitenkin niille, joita asia koskettaa, vaikutukset kouluun, työhön, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin voivat olla merkittäviä.
Miksi pelit voivat koukuttaa?
Muutama asia vaikuttaa yhdessä:
- Dopamiini ja palkitsemiskehät
- Tasonousut, saaliit, saavutukset, sijoitukset, päivittäiset palkinnot – kaikki suunniteltu saamaan sinut palaamaan takaisin.
- Loputtomat tavoitteet
- Monet verkkopelit eivät koskaan "lopu": aina on uusi taso, "skini" tai kausi.
- Sosiaalinen paine
- Klaanit, killat, ranking-jonot – et halua "pettää tiimiä".
- Pako todellisuudesta, joka oikeasti toimii
- Jos oikea elämä tuntuu tyhjältä, yksinäiseltä tai kaoottiselta, pelit tarjoavat rakennetta, statusta ja välitöntä palautetta.
Joillekin ihmisille (erityisesti jos taustalla on ahdistusta, masennusta, ADHD tai sosiaalisia vaikeuksia), tästä yhdistelmästä voi tulla pääasiallinen tapa tuntea itsensä päteväksi ja turvassa olevaksi – mikä tekee lopettamisesta todella vaikeaa.
Nopea itsearviointi: onko tämä vakavaa?
Kysy itseltäsi:
- Olenko yrittänyt vähentää tai lopettaa... ja epäonnistunut useita kertoja?
- Ovatko pelit selvästi vahingoittaneet arvosanojani, työtäni, terveyttäni tai ihmissuhteitani – ja jatkan silti pelaamista?
- Tunnenko häpeää tai salailenko sitä, kuinka paljon pelaan?
- Jos en pääsisi pelaamaan viikkoon, tuntisinko paniikkia, vihaa tai tyhjyyttä tavallisen stressin sijaan?
- Tuntuuko minusta, että katselen elämääni sivusta samalla kun vain jatkan pelaamista?
Jos vastaat "kyllä" useampaan kohtaan, kyse on enemmän kuin vain harrastuksesta. On ihan ok myöntää se. Et ole heikko – järjestelmät ovat voimakkaita ja olet vain ihminen. Tämä on tavallaan Daavid vastaan Goljat.
Voit myös tehdä Lume-sovelluksessa testin selvittääksesi, oletko riskiryhmässä tai kärsitkö mahdollisesti peliongelmasta.
Avun hakeminen: millaista hoito on
Taikanappia ei ole, mutta paranemiseen on olemassa näyttöön perustuvia keinoja.
1. Ammatillinen tuki
Erikoistuneet ohjelmat ja terapeutit käyttävät muun muassa seuraavia lähestymistapoja:
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT): pelien laukaisevien tekijöiden, ajatusten ja tapojen ymmärtäminen ja uusien selviytymiskeinojen rakentaminen. (Pyrimme luomaan Lumen tämän terapiamallin ympärille).
- Sosiaalisten taitojen ja elämäntaitojen harjoittelu: itseluottamuksen ja rutiinien rakentaminen offline-elämässä.
- Strukturoitu "digipaasto" / laitoskuntoutus: lyhytaikaiset jaksot, joissa elät ilman pelejä, työstät mielenterveyttäsi ja nollaat tapojasi kontrolloidussa ympäristössä.
Jos pelaaminen tuhoaa terveyttäsi, koulutustasi, työtäsi tai turvallisuuttasi – tai jos olet yrittänyt lopettaa monta kertaa onnistumatta – intensiivinen hoito (esim. avokuntoutus tai laitoshoito) voi olla oikea ratkaisu.
2. Itseapu ja ensiaskeleet
Jos et ole valmis (tai kykenevä) hakeutumaan viralliseen hoitoon vielä, voit silti aloittaa:
- Kerro yhdelle luotetulle ihmiselle tismalleen, mitä on tekeillä.
- Valitse selkeä tavoite (esimerkiksi: täysi 90 päivän tauko tai ei pelaamista kouluiltoina).
- Poista tai estä pahimmat houkutukset: poista pelit, käytä verkkosivujen estäjiä, aseta lapsilukot omiin laitteisiisi.
- Täytä tyhjiö oikean maailman dopamiinilla: liikunta, opiskelutavoitteet, luovat projektit, sosiaaliset tapaamiset.
- Seuraa päiviäsi ilman pelejä ja juhli virstanpylväitä.
Miten Lume liittyy tähän
Terapia ja laitoshoito eivät ole kaikkien saatavilla tai kaikkien budjettiin sopivia. Se on yksi syy, miksi rakennamme Lumea.
Lume on suunniteltu ihmisille, jotka haluavat lopettaa pelaamisen kokonaan ja rakentaa elämänsä uudelleen vuoden aikana:
- 365 päivän raittiuslaskuri, jotta näet edistymisen ja virstanpylväät
- Päivittäiset lokit unen, liikunnan ja opiskelun seuraamiseen, jotta pääset takaisin raiteille ja kehität todellista tekemistä.
- Yhteisö ihmisiä, jotka ymmärtävät – entisiä pelaajia jakamassa mielitekoja, retkahduksia ja onnistumisia
- Hätäpainike, jota voit käyttää, kun olet lähellä retkahdusta
Se ei korvaa terapiaa, jos tarvitset lääketieteellistä tai psykiatrista hoitoa. Mutta monille se on strukturoitu tapa lopettaa ja pysyä päätöksessä, päivä kerrallaan.

Vielä yksi asia
Jos luet tätä, koska olet huolissasi itsestäsi, se kertoo jo jostain tärkeästä: osa sinusta haluaa elämänsä takaisin.
Päätitpä sitten puhua ammattilaiselle, liittyä reSTARTin kaltaiseen ohjelmaan tai aloittaa strukturoidun matkan kohti pelaamattomuutta Lumen kanssa, sinun ei tarvitse tehdä tätä yksin – etkä kuvittele ongelmaasi.
Lähteet
- Kysymyksiä ja vastauksia WHO
- Maailman terveysjärjestön luokitus digipeliriippuvuudesta
- Artikkeli pelien yllätyslaatikoiden (loot box) yhteydestä uhkapeliriippuvuuteen
- Ymmärrys peliriippuvuudesta kliinisessä käytännössä
- Digipeliriippuvuuden sisällyttäminen ICD-11-luokitukseen
- reStart-ohjelma
- Lisää ICD-11-luokituksesta
- Peliriippuvuuden testiarvioinnin validiteetti